Päädyin mukaan KYTKE-hankkeeseen osittain vahingossa. Joulukuussa lehtorimme Tero Lämsä esitteli meille hanketta ja kertoi muun muassa Mahis-koulutuksesta sekä ryhmästä, joka tekee eräänlaista ”kotoutusprojektia” Säynätsalon vastaanottokeskuksen alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa, eli tutustuttaa heitä Jyväskylän kaupunkiin, kirjastoon yms. Mielenkiintoni heräsi ryhmää ja projektia kohtaan ja Terolta lisätietoja kyseltyäni huomasinkin jo olevani mukana toiminnassa vapaaehtoisena.
Vapaaehtoistyö ei ole minulle täysin uusi juttu. Tein ammattiopistossa opiskellessani viikon vapaaehtoistyötä Espoossa senioritalossa, mutta tämä ei kuitenkaan ole siihen verrattavissa. Ennen kun tulin mukaan toimintaan, rahoitusta oli jo haettu ja saatu sekä nuorten kanssa alettu suunnittelemaan asioita, joita tulisimme yhdessä tekemään.
Pidimme tammikuussa ensimmäisen palaverin, johon saavuin paikalle uteliaana ja odotuksia täynnä. Huomasin heti, että vapaaehtoisista koostuvassa ryhmässämme kaikki ovat yhtä innoissaan lähdössä projektia toteuttamaan. Oli mukava huomata, että yhteisiä päivämääriä sopiessamme kaikki olivat tarvittaessa valmiita joustamaan, ja myös aikatauluja sovitettiin omien menojemme mukaan. Hyvin on huomioitu se, että olemme kaikki opiskelijoita. Tähän mennessä olemme tavanneet ensimmäisen kerran jo sekä maahanmuuttajatyttöjen että -poikien ryhmän kanssa ja helmikuussa tapaamme jälleen.
Projektissa on ollut ilo olla mukana ja se on jo tähän mennessä antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta. Hyvänä esimerkkinä se, kun kävin Säynätsalon vastaanottokeskuksessa hakemassa tyttöjen ryhmän osallistujia keskustaan. Istuin aulassa sohvalla, ja kuuntelin ympärilläni olevaa iloista puheensorinaa ja naurua – en tosin ymmärtänyt siitä mitään, mutta koin oloni silti tervetulleeksi. Toivon että pystymme projektin avulla tuomaan nuorille saman olon ja tunteen.
Laura Pöyhönen
